Blog Archives

Urbi et orbi – tunnelmia Seniorien Barokkipajan tv-kuvauksista

15/10/2019

YLE:n Puoli seitsemän -ohjelma kävi kuvaamassa Collegium ry:n Seniorien Barokkipajan toimintaa ja haastattelemassa osallistujia torstaina 26.9.2019. Barokkipajalainen Marja-Leena kertoo blogitekstissään tunnelmistaan jutun tekoon liittyen. Juttu Seniorien Barokkipajasta nähdään Puoli seitsemän -ohjelmassa tiistaina 15.10.2019. Kuva: Pauliina Fred

26.9. alkoi vatsaperhosten nipistelyllä, vaikka olin vakuuttanut itselleni, että tämäkin päivä päättyy. Silti on otettava, mitä annetaan.

Ylen ryhmä oli aurinkoinen, hienotunteinen, hillitty ja kiinnostunut. Kaiken päätteeksi kuvaaja toivoi kutsua joulukonserttiimme.

Soittaminen ei niinkään pelottanut. Olin vain päättänyt olla hiljaa, jos menee vaikeaksi imitoiden ohjaajan rytmistä liikettä. Kappaleeksi paljastui Händelin Menuetti. Katastrofipeikko ripustautui kurkkuun. Ei tästä mitään tule, tätä nuottia ei mulla edes ole.

”Tää on helppo, se menee kyllä,” kuiskasi Pauliina.

Soitimme tunnin Menuettia pitkin ja poikin. Se tunti oli innostava, oikein hyvä. Olin onnellinen, että ohjaajani oli palannut myrskyn silmästä ehyenä näyttämään innostuksen esimerkkiä, luottamuksen voimaa, totista imua. Näinhän tekivät muutkin ohjaajamme. Ylsin tavoitteeseen tälläkin kerralla, eli aina nanometrin verran eteenpäin.

Kuvausryhmä loi tunnelman, johon oli helppo liukua mukaan. Kaikkien barokkilaisten innostus ja eläytyminen sai yrittämään paremmin, entistä enemmän, kun seurasi, miten oikeat ammattitaiteilijat soittavat.

Yleläisten tuloa edelsi kuukausien pohdiskelu, selvittely, päättely, sisällön seuranta, henkilö- ja aihevalinnat, toimittajien lähestymistapa haastateltaviin. Ohjelman aihepiiri on laaja, koska se tunnustaa lähes kaiken inhimillisen, miksi ei siis meitäkin. Silti on tartuttava hetken hermoon, jonka löytyminen kesti.

Mieli vahvisti lopullisen kyllä-vastauksen, kun Kaija Saariaho oli haastateltu keväällä: tämä olisi kanava meille valtakunnan tietoisuuteen.

Vielä tarvittaisiin oikea hetki keskustelujen avaukseen. Juuri tässä barokkimusiikin suojelusjumalatar tai ehkä sittenkin itse Apollo alkoi toimia. Elokuussa olisi Pointti-festivaali Oodin edustalla ja sisäpuolella. Kaupungin lisäksi mukana olisivat Yle ja jopa TV 1:n Puoli seitsemän toimituskin.

Kokemus on osoittanut, että tavallisen toimistopäivän kiire pyörittää tekijöiden perusrutiineja armotta. Silloin olisi yritettävä aivan aamulla, kun kohde istuu kahvimukillisella pyrkimässä päivän todellisuuteen. Ääni lempeänä, aloitukseksi vain hyvää ja hellää palautetta, joka on totta.

Erilaiset messut taas luovat herkullisen lähestymisalustan, jonka nyt tarjosi Pointti-festivaali. Paikalla oli Puoli seitsemän kaksi toimittajaa. Mikko ja Juha ottivat iloisina vastaan. Ilmoitin heti olevani lobbaamassa .”No mitä?”, tiedustelivat herrat. No sitä, että tiedättekö, että kaupungissa on seniorien oma barokkiorkesteri ja että soitamme oikeiden, korkeasti oppineiden barokkimuusikoiden kanssa, että mm. orkesterimme joulukonsertissa Meilahden kirkossa sain soittaa barokkihuilujen osaajan Pauliinan vieressä ja että tämä Pauliina soitti viikkoa myöhemmin koko Euroopalle Kallion kirkosta Ylen radioimassa kansainvälisen joululaulun päivän konsertissa, ja että systeemimme metodiikan on luonut barokkicembalon suurmestaritar Annamari tohtoriopintojensa yhteydessä. Ja että ovet ovat auki jokaiselle!

Juha Räihä lupasi posket punaisina, että ilman muuta, tehdään tästä heti juttu, kun tulen lomalta. Ei puhettakaan toimituskokouksista, tuottajista, äänestyksistä. Ei ehkäilyä, vaan tiukka käsipäivätervehdys – Mikko Kekäläinen on painonnoston kevyen sarjan SM-mestari – sinetöi palaverin runsain kiitoksin hienosta aiheesta.

Kiitos siis barokkiorkesteristamme teille, jotka sen meille loitte. Monille meistä torstain harjoitus on viikon merkkitapahtuma.

Tänä syksynä toistaiseksi sopu on antanut sijaa, kun uusia soittajia on ilmoittautunut. Ehkäpä olisi syytä kutsua kaupungin kulttuurijohtoa apulaispormestarista lähtien oikeaan harjoitukseemme kuulemaan barokkia ja mahdollistamaan sille tukea. Kaupungilla on virallisia ystävyyskaupunkeja, Suomen suurilla kaupungeilla on yhteistoimintaa. Valtio ylpeilee musiikkikoulutuksemme korkealla ja kattavalla tasolla. Tätä toimintaa Helsinki voisi esitellä Suomelle ja muulle maailmalle eli urbi et orbi.
Vielä kun saataisiin ne viime lukukauden seisoskelukahvit takaisin ryhmävuorojen vaihtuessa, olisi kotoisaa, toivovat monet.

Marja-Leena

1 Comment

Urbi et orbi – tunnelmia Seniorien Barokkipajan tv-kuvauksista

Collegiumin blogi

Arkisto

collegium ry